Istanbulin dokumenttielokuvafestivaalin kotisivut
AHMET AHNE JA TURKIN MEDIASOTA
Syvät ja pitkät naapurisuhteet sitovat Turkin ja Turkmenistanin historiat toisiinsa. Turkmenistanin edesmennyt diktaattori Saparmurat Nijazov kirjoitti Ruhnama-kirjan (=sielun kirja), jonka avulla hän hallitsi ja alisti kansaansa. Ahneuksissaan länsimaiset yritykset käännättivät kirjaa omille kielilleen päästäkseen sisälle satumaisiin bisnes-mahdollisuuksiin. Megalomaaninen Nijazov oli otettu käännöstoiveista. Uudet käännökset hivelivät hänen ”taitelijan sieluaan” ja antoivat myös uusia aseita opposition alistamiseen: kaikki yritysten lähettämät Ruhnamaa ylistävät kirjeet julkaistiin eri tiedotusvälineissä ja luettiin mm. uutisissa ja luotiin näin kansalle kuva, että koko maailma seisoo Nijazovin diktatuurihallinnon takana.
Turkkilainen liikemies Ahmet Chalik oli propagandaorkesterin johtaja ja hänestä tuli Nijazovin läheisin liikekumppani ja jopa ministeri Nijazovin hallitukseen. Ahmetin ei tarvinnut pyrkiä Kalifiksi Kalifin paikalle, sillä toimiessaan Nijazovin ja Ruhnaman varjona tuli hänestä lopulta Nijazoviakin vaikutusvaltaisempi. Ahmet ruokki Nijazovin turhamaisuutta ja megalomaniaa ja sai pysyvän paikan diktaattorin sydämessä. Hän aloitti mm. Ruhnama-kirjan käännättämisen eri kielille, antoi Nijazoville syntymäpäivälaksi näköispatsaan Ruhnama-kirjasta ja ehdotti kuukausien nimien muuttamista Nijazovin sukulaisten ja Ruhnaman mukaan. Ahmetin valta ja liiketoimet kasvoivat Turkemenistanissa samaa tahtia kun Nijazovin hulluus. Tekstiili- ja puuvillateollisuudesta Ahmet laajensi rakennusteollisuuteen ja lopulta kaasu- ja öljyteollisuuteen.
Saparmurat Nijazov ja Ahmet Chalik rakennussuunnitelman äärellä
Nyt vallan vaihduttua Turkmenistanissa, ei uusi hallitsija Gurbanbuly Berdymuhammedovkaan ole päässyt Chalikista eroon, vaikka hän on taidokkaasti putsannut ympäriltään Nijazovin lähipiirin. Ahmetin valta on niin merkittävä, että uuden presidentin on siedettävä häntä. Chalik on mm. uudessa Kiinan ja Turkmenistanin kaasuputkihankkeessa kolmantena osapuolena mukana. Valtioiden rinnalla.
Kun aloitimme Chalikin toimien tutkimisen reilut kolme vuotta sitten, turkkilaiset eivät juuri tunteneet häntä. Hän oli yksi Turkin rikkaimmista henkilöistä, mutta osasi samalla vältellä taidokkaasti julkisuutta. Kaikki Turkin poliittiset tahot halusivat Ahmetin taakseen ja tuekseen ja lopulta voiton korjasi nykyisen pääministerin Recep Erdoganin AKP-puolue. Aivan kuten Chalik-Nijazov tarinassa, Chalikista on tullut läheinen ystävä Erdoganille sekä myös Turkin presidentille Abdullah Gülille. 2007 vuoden lopulla Chalik ja Erdogan tekivät ison siirron. Pääministerin tuella Chalik osti Turkin toiseksi suurimman mediakompleksin ATV-Sabahin, joka pitää sisällään TV-kanavan (ATV), radiokanavan (Radio City), viisi sanomalehteä etunenässä yksi Turkin suurimmista sanomalehdistä (Sabah) sekä kymmenen aikakausilehteä. Mediakompleksin kauppahinta oli epäilyttävän alhainen ja huhut kertovat pääministerin junailleen edullisen hinnan kuten myös pankkitakaukset kaupalle. Valtapuolue siis kaappasi ison siivun Turkin mediavallasta ja Chalikista tehtiin myös mediakeisari. Syyskuussa 2008 pääministeri kohahdutti kehottamalla ihmisiä boikotoimaan opposition edustamaa mediaa. Nyt Ahmet tunnetaan Istanbulissa.
Chalikin omistamia sanoma- ja aikakausilehtiä
Mutta ihmiset eivät edelleenkään tiedä Ahmetin toimista Turkmenistanissa. Siellä hän kyseenalaisin keinoin teki rikkautensa ja ostaa nyt niillä rahoilla oman maansa ja koko Keski-Aasiaa valtaa itselleen. Ahmetin tarina on osa Pyhän kirjan varjo -elokuvaamme. Hän on elokuvan ns. ”paha poika” tai ainakin vastavoima demokratiataistelijoille. International 1001 Documentary Film Festival on tehnyt rohkean teon valitessaan elokuvan ja vieläpä festivaalin avajaiselokuvaksi. Mielenkiinnolla odotan yleisön reaktioita. Ahmet Chalik ja pääministeri Erdogan on kutsuttu myös paikalle.
1001-festivaalin avajaisyleisöä
Italian pääministeri Silvio Berlusconi on myös tapaamassa pääministeri Erdogania. Tapaamisen tärkein agenda on energiayhteistyö. Turkmenistanista Turkkiin ja sitä kautta Eurooppaan suunniteltu kaasuputki on epäilemättä asialistalla. Ahmetilla on tietenkin hankkeessa merkittävä rooli. Privaattikeskusteluissa jaetaan taatusti kokemuksia myös median omistuksesta sekä kansan hallitsemisesta ja manipuloinnista. Tässähän mediakeisari Berlusconilla on pitkällinen kokemus ja ilman mediavaltaansa hän ei olisi koskaan noussut pääministeriksi. Mietin ottaakohan Ahmet osaa keskusteluihin – vai onko hän kenties matkoilla Turkmenistanissa tai Kiinassa.
Pyhän kirjan varjo Hürriyetin sivuilla Erdoganin ja Berlusconin kanssa
Opposition oikeistolainen sanomalehti Hürriyet kirjoitti ennakkoon näyttävästi elokuvastamme. Artikkelin toimittaja Ersin Kalkan on ollut rohkea kirjoituksissaan ja valtio onkin haastanut hänet lähes kolmekymmentä kertaa oikeuteen ”turkkilaisuuden loukkaamisesta” rikoslain 301 pykälän perusteella. Ersin on selvittänyt oikeusjutut voitokkaasti, mutta niskaan on satanut myös uhkailua ja kiristämistä. Ersin yritettiin ostaa myös Ahmetin omistaman Sabah-sanomalehden toimittajaksi. Palkka olisi ollut huomattavasti nykyistä suurempi. Ersin ei ollut kuitenkaan ostettavissa ja hiljennettävissä. Hän ei halua myydä itseään uudelle mediakeisarille.
Toimittaja Ersin Kalkan ja ohjaaja Arto Halonen 1001-festivaalin avajaisissa
Festivaalia varjostaa suru-uutinen. Merkittävä dokumenttiohjaaja ja dokumenttielokuvajärjestön aktiivijäsen on kuollut yllättäin kaksi päivää aiemmin. Kollegat kantavat ohjaajan kuvaa kaulassaan ja tekevät siten hänelle ja hänen ansiokkaalle työlleen kunniaa. Avajaisjuhlassa on siis mukana niin surua kuin iloakin. Tapahtumasta vastaava Turkin dokumenttielokuvajärjestö luovuttaa Pyhän kirjan varjo -elokuvallemme kunniapalkinnon ”merkittävästä työstä elokuva-alan hyväksi”. Myös loppuaplodit ovat yllätyksekseni raikuvat. Ahmetia ja Erdogania ei näy yleisössä ja heidän tukijoukkonsa pysyvät hiljaisina. Palaute on kannustavaa ja elokuvaa kiitetään sen rohkaisevasta vaikutuksesta. Ahmet Chalikin toimet halutaan levittää myös turkkilaisten tietoisuuteen. Chalikin ATV-kanavalla työskentelevä ohjaaja on häpeissään. Hän pyytää kopiota opposition kansanedustajien katsottavaksi ja lupaa yrittää elokuvaa myös opposition omistaman TV-kanavan levitykseen. Hän kuitenkin pelkää, ettei edes oppositio uskalla esittää elokuvaa kanavallaan, koska Ahmetin lisäksi he saisivat myös pääministerin sekä presidentin vihat niskaansa. Turkissa on pitkä historia pelon ja uhkailun kautta hallitsemisesta, ja vaikutusvaltaisten ihmisten pelotteet toimivat edelleen tehokkaasti. Tämä kuulostaa tutulta myös suomettumisen rämettämässä maassamme. Pieni Suomi hakee suomettumiskohdettaan nöyränä ja pelokkaana. Neuvostoliiton ja Kiinan jälkeen isoveljeksi on noussut Nokia, jonka edessä kontallaan pelokkaina ja hiljaisina makaa koko kansakunta arka pääministeri etunenässä.
1001-festivaalin kunniapalkinto Pyhän kirjan varjo-elokuvalle
Islamilainen liberaalisanomalehti Zaman tekee haastattelun elokuvaamme liittyen. Sabahin ja Hürriyetin lailla myös Zaman on yksi Turkin johtavista sanomalehdistä. Toimittaja tulee avajaisnäytökseen ja on innoissaan näkemästään, suitsuttaen elokuvaa. Juttua ei kuitenkaan koskaan kuulu. Ahmet ei omista Zamania, mutta hän on lehden tärkeä tukija ja rahoittaja. Tätä toimittaja ei selvästi tiedä. Juttu juuttuu toimitukseen. Ahmetin ja Erdoganin mediakontrolli ja -valta toimii hämmentävän hyvin.
