Nordisk Panoraman kotisivut
POHJOISMAISTA BYROKRATIAA JA HOTELLIHUONEKOKEMUKSIA
Lento Mexico Citystä Kööpenhaminaan on pitkä, mutta koska väsymys painaa nukun lahjakkaasti suurimman osan matkasta. Köpiksen lentoasemalta pääsee helposti ja vaivattomasti Malmöseen paikallisjunalla.
Nordisk Panorama, viiden pohjoismaan festivaali kiertää joka vuosi eri pohjolan maassa. Viime vuonna tapahtuma oli Oulussa ja nyt siis on Ruotsin ja Malmön vuoro. Sunnuntai-iltapäivän tyhjät kadut, siisteys ja järjestys paistaa silmään Malmön katukuvasta eloisan Meksikon jälkeen.
Filmkontakt Nord on tapahtuman kattojärjestö. Festivaali valitsee ja esittää vuosittain mielestään pohjoismaiden parhaat lyhyt- ja dokumenttielokuvat. Organisaatio on kotikutoinen mutta samalla jotenkin arrogantti: aivan kuin perheyhteisö, johon kuuluvat periaatteessa kaikki pohjoismaiset elokuvantekijät, mutta suurin osa pakko-adoption kautta.
Elokuvanäytösten lisäksi tapahtuman tärkeinä osina ovat pohjoismainen rahoitusfoorumi sekä paneeli- ja Master Class –tapahtumat. Pohjoismaiden ulkopuolelta tullut Master Classin vetäjä on Kim Longinotto.
Vaikka tarjolla on ns. parhaat pohjoismaiset lyhyt- ja dokumenttielokuvat, tuntuu siltä että elokuvat ja niiden tekijät ovat tapahtuman välttämätöntä pakkopullaa. Panoraman oheistoiminnasta ja varsinkin rahoitusfoorumin pyörittämisestä on kehittynyt tapahtuman keskeisin asia. Foorumissa menestyksekkäästi tehtyjä projekti-esittelyitä eli pitsauksia hehkutetaan, millä saadaan nostettua projektin ja tekijäryhmän henkeä. Oleellisinta rahoittajille tehtävissä pitsauksissa on vakuuttava, lennokas ja seksikäs esittely, mikä manipuloi tilanteen ja vallitsevan yleisenergian projektille myönteiseksi. Positiivisen energian siivittämänä rahoittajat lähtevät helpommin projektia rahoittamaan ja toivovat että ”hype” säilyy hankkeen loppuun asti. Pohjoismainen tuottaja-kollega sivuuttaa ”sisältö/sisällöttömyyskysymyksen” ajallemme osuvasti: ”jos hankkeen hyvin tehty esitys naurattaa ja herättää rahoittajat, on silloin hankkeessa myös syvyystasoja. Vaikka sitten piilevällä tasolla.” Niinpä.
Rahoitusfoorumit ovat levinneet kaikkialle, ja niiden käyttäytymissäännöt ja toimintamallit ovat saaneet myhäilevän hyväksynnän. Tekijät, rahoittajat ja järjestäjät tiedostavat, että kysymys on manipulaation taidoilla leikkimisestä. Todelliset sisältökeskustelut jäävät usein toissijaiseksi, show ja sen luoma tunnelma on tärkeintä. Rahoittajien kannalta on tietysti tärkeää saada lyhyessä ajassa mahdollisimman hyvä ja sisältörikas kokonaiskuva hankkeesta. Ja vaihtoehtoja ei ole kauheasti tarjolla.
Ruotsalainen tuottajakollega pyytää minua tapaamiseen Foorumin tapahtumapaikalle, mutta koska en ole ostanut tapahtumaan ns. tarkkailijapassia, minut pysäytetään tylysti Foorumin alueen ulkopuolelle. Pitkän odottelun jälkeen löydämme tuottajakollegan kanssa toisemme, mutta emme saa keskustella Foorumin tapahtumapaikalla vaan muutaman metrin siitä sivusta.
Toisaalla eräät Panoramassa vierailevat amerikkalaiset rahoittaja-tuttavani eli ITVS:n edustajat pyytävät minut mukaansa rahoittajien illalliselle, mutta jälleen tapahtuman järjestäjät ovat tarkkaavaisia ja käännyttävät minut ravintolan ulko-ovelta. Täällä elokuvantekijällä on paikkansa.
Se paikka löytynee turvallisesti elokuvateatterista, oman elokuvan näytöksestä. Pyhän kirjan varjolla on kaksi esitystä. Ensimmäisessä on paikalla 25 henkeä ja toisessa vain yhdeksän. Festivaalihistoriamme toistaiseksi pienin yleisö. Tarkkailen yleisöä, ja en löydä joukosta yhtään ns. alkuperäisasukasta, joka olisi uskaltautunut paikalle. Yleisö näyttää koostuvan kokonaan festivaalille akreditoituneista elokuva-alan ihmisistä.
Yksi ongelma paikallisyleisön aktivoimisen suhteen on se, että kun festivaali vaihtaa paikkaa vuosittain on vaikeaa luoda kulttuuria ja suhdetta yleisön ja tapahtuman välille. Toinen syy löytynee siitä, että suurin järjestäjien energia suuntautuu Foorumin ja muiden tapahtuman oheistoimintojen ylle eikä niinkään elokuvaesitysten ja niiden markkinoinnin suunnitteluun.
Tämä ns. yleisöongelma on nähtävissä Nordisk Panoramassa joka vuonna. Ja kun kyseessä on kuitenkin ns. laatutuote ”eli pohjoismaiden parhaat elokuvuvat”, niin miksei järjestö pyydä konsultointiapua esim. DocPointin ja/tai kööpenhaminalaisen CPH-Dox festivaalien järjestäjiltä, jotka ovat menestyksekkäästi saaneet isoja yleisöjä dokumenttielokuvien äärelle. Mutta ehkä tämä ei olekaan täällä tärkeää. Ehkä perheyhteisön sisäinen vuorovaikutus on täällä merkittävämpää kun kuhertelu ulkopuolisten kanssa.
No, jokatapauksessa järjestäjät ja tämän vuotisen tapahtuman malmölaiset vastuuhenkilöt ovat mukavia ja aktiivisia ihmisiä, tosin lukittuina urautuneen tapahtuman sisälle. Kädet sidottuina ja toimintamallit etukäteen mieleen ohjelmoituina. Mielestäni tapahtuma kaipaisikin ravistelua ja raikastusta – ei enempää kaavoihin urautumista eikä virkamiesmäistymistä.
Festarin loppujuhlat ovat kuitenkin oikein mukavat – onhan tekijöillä mahdollisuus nähdä toisensa ja vaihtaa kuulumisia. Se on aina antoisaa. Ja antoisaa on myös se, että paikalla on niin lyhyt-fiktioiden, animaatioiden kuin dokumenttielokuvien tekijöitä eli kontaktipinnat ja vuorovaikutus muodostuu laaja-alaiseksi.
Hotelliini on toimitettu Islannista läjä dvd-elokuvia katsottavakseni. Olen menossa Reykjavikin elokuvafestivaalille ja olen lupautunut sinne pitkien fiktioiden tuomaristoon. Koska tarkoitus on viettää Islannissa vain muutama päivä, olen saanut ”ennakkotyöt” Malmöseen. Hotellihuoneen pöydällä on pinossa 14 lähes kahden tunnin leffaa. Ajanpuutetta ei siis ole vaikka jokaiseen Panoraman tapahtumapaikkaan eivät ovet avaudukaan.
Istun siis hotellihuoneessa tuntikaupalla – välillä käyn ”raikastautumassa” puolityhjissä elokuvasaleissa. Yhdestä näytöksestä tullessani ulos, odottaa ulkona kymmenet mellakkapoliisit kilpineen ja hevosineen. Mitä! Hämmästyn. Onko Nordisk Panorama ja joku elokuvista saanut ihmisiin liikettä, suoranaisen joukkoliikkeen aikaan. Ei sentään. Malmölaiset jalkapallo-fanit ovat alkaneet riehua läheisessä baarissa. Onhan jalkapallo-ottelu lähestymässä. Täällä jalkopallo herättää tunteita. Ei pohjoismaiset elokuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti