DocsDF elokuvafestivaalin kotisivut
TOIMISTOTÖISSÄ MEKSIKOSSA
Yleensä matkalle lähtiessä teen edellisen yön töitä: järjestelen asioita, teen loppumattomia rästitöitä, delegoin muille töitä ja samalla haalin tärkeimpiä töitä mukaan matkalle. Stressi kasvaa yöllä ja happi meinaa joskus kuvainnollisesti katsoen loppua. Aina päädyn moittimaan itseäni, miksen osaa aikatauluttaa asioita paremmin.. No ainakin yritän ottaa tämän väistämättömäksi muuttuneen tilanteen mahdollisimman rennosti…drangilo amigo.
Tällä kertaa lento Mexico Cityyn DocsDF ja Cine Nordico festivaaleille on aamukuudelta. Teen töitä toimistolla lähes puoli neljään. Seuraa pitää Kevin Frazier, joka paiskii Pyhän kirjan varjo -kirjamme tiivistysten ja tarkennusten kimpussa viereisessä huoneessa.
Sitten taksiin ja pakkaamaan kotiin ja taas taksiin ja lentokentälle. Lentokoneella Amsterdamin kautta Mexico Cityyn. Aikaeroa on kahdeksan tuntia taaksepäin.
Vaikka haalin töitä aina matkalle mukaan ja suunnittelen jopa tekeväni ne, on festivaalien aikataulut ja rytmit lähes poikkeuksetta niin tiiviitä, että ylimääräisten töiden teko jää haaveeksi. Tällä kerralla tilanne on hieman toinen. Mukana on tärkeitä töitä, joiden deadline painaa pahasti niskaan. Festivaaliaikataulu on siis pakko sopeuttaa mukana kulkevien velvoitteiden mukaan. Oikoluen tulevaa Pyhän kirjan varjo -kirjaamme, käyn matkustusaikatauluja ja sähköpostiliikennettä lävitse yhden käsikirjoituksen muokkaamisen ohessa. Käytännössä teen matkalla joka päivä täyden työpäivän näitä ns. toimistotöitä. Sitten tulevat festarin välttämättömät velvollisuudet: näytökset, lehdistötilaisuudet ja iltajuhlat. Saksaan verrattuna juhlat ovat kuitenkin vaisuja – onneksi. Aamulla pääsen aina aikaisin työn ääreen. Yhtään leffaa en kerkeä katsomaan (paitsi omamme), joka on tietysti vähän noloa kun festivaalilla ollaan.
DocsDF järjestetään kolmatta kertaa. Festivaali on kunnianhimoinen ja organisaattorit Pau Montagud, Inti Cordera & työryhmä ovat energisiä ja kunnianhimoisia. He tekevätkin tärkeää työtä. Latinalaiseen Amerikkaan on tärkeää saada menestyviä dokkaritapahtumia, jotka lisäävät ja syventävät ihmisten tietoisuutta dokumenttielokuvan merkityksestä ja mahdollisuuksista. Jo parin vuoden jälkeen DocsDF näyttelee edelläkävijän roolia tässä prosessissa tällä mantereella. Reality TV:n ja päivittäishömppäsarjojen puristuksessa luova dokumenttielokuva ei ole ensimmäinen suureen yleisöön vetoava lajityyppi, ei varsinkaan Etelä-Amerikan valtioissa.
Avajaistunnelmaa DocsDF festivaalilla. Festivaalin taiteellinen johtaja Pau Montagud ja Arto Halonen
Vierailin festivaalilla jo sen ensimmäisenä vuonna Kuuban valloittajat –elokuvamme kanssa. Jo silloin pystyi havaitsemaan järjestäjien energisen otteen, joka on vauhdittanut asioita kolmanteen vuoteen mennessä ja selvästi monista vastoinkäymisistä on osattu myös ottaa oppia. Festaria on myös kehitetty ja laajennettu moneen suuntaan: on perustettu (toki perinteisen kaavan mukaan) rahoitusfoorumi, on workshopeja, Master Class ja normaalien elokuvateatteriesitysten ohella piristäviä telttanäytöksiä Mexico Cityn keskustassa.
Pyhän kirjan varjo-elokuvan esitys alkamassa teltassa keskellä Mexico Cityä
Festivaalivierailut ja tutustumiset eri kaupunkeihin voivat olla hyvin erilaisia, jopa niin että samasta vierailukohteesta saa aivan päinvastaisen kuvan eri kerroilla. Tällä matkalla istun lähinnä hotellin ravintolassa (kun nettiyhteys ei omassa huoneessa toimi) naputtelemassa tietokonetta ja kuljen aina välillä autokuljetuksilla eri tapahtumiin. Yllättäin täällä myös sataa ja on jopa koleaa. Näkymä on lähes koko ajan harmaa. Asun Condesan alueella joka on moderni ja mielenkiintoinen, mutta muun kiireen ohella aikaa löytyy lähinnä viereisen puistoalueen tarkkailuun.
Onneksi kahden vuoden takainen Meksiko-kokemukseni oli täysin erilainen ja monella tapaa poikkeava festarikokemus. Yleensähän festivaaleilla ei kaupunki nähtävyyksineen tule kovin tutuksi, mutta edelliskerralla DocPointin silloisena taiteellisena johtajana toiminut Kristina Schulgin (joka oli valitsemassa meksikolaisia elokuvia DocPointiin) aktivoitti minut kaupunkikulttuurin kokemiseen: kävimme pyramideilla, antropologisessa museossa, absurdeissa härkätaistelu ja Showpaini -näytöksissä ja kaupungin nuhjuisissa baareissa ja kolkissa. Taistelin silloin kramppaavan selkäni kanssa, mutta sinnikkäästi kävin lopulta myös muutaman elokuvankin katsomassa. Silloin oli lämmin ja paistoi aurinko.
Pyhän kirjan varjo on tänä vuonna festivaalin avajaiselokuvana. Se on tietysti suuri kunnia. Avajaiset on vanhassa historiallisessa kirkossa, jonka tiloissa toimii nykyään jonkinlainen kulttuurikeskus. Ohjelmistossa on peräti 150 elokuvaa, osa hienoja palkittuja teoksia. Suureen massaan valitettavasti hukkuu aina tärkeitä elokuvia, joita yleisö ei löydä, tiedotusvälineet ei kerkeä huomioida jne. Se on hienojenkin festivaalien nuiva puoli. Avajaisstatuksen vuoksi me olemme tällä kertaa onnekkaita. Kaikki päälehdet tekevät juttuja leffasta ja sana kiirii siitä eteenpäin, jopa niin että meksikolaiset kansanedustajatkin kysyvät lopulta dvd-kopiota Suomen suurlähetystöstä katsottavakseen.
DocsDF avajaisten yleisöä vanhassa kirkossa
Samaan aikaan käynnissä olevan Cine Nordico-tapahtuman järjestämiseen Meksikon Suomen suurlähetystö osallistuu akviitisesti. Se on myös sympaattinen tapahtuma ja pyörii Cinetecassa, Mexico Cityn elokuvakeskuksen sydämessä. Sukkuloin kahden festivaalin näytösten välillä. Keskustelut yleisöjen kanssa ovat mielenkiintoisia. Anu Apo johdattaa auttavaista suurlähetystön ryhmää, järjestäen mm. tulkkaus- ja kuljetusapua.
Suomen Mexico Cityn suurlähetystön tarmokkaat edustajat. Vasemmalla tulkkauksia hoitanut Arja Perälä ja oikealla Anu Apo
Suomalais-espanjalainen kollegani Alvaro Pardo kuvaa hauskalta vaikuttavaa lyhytdokkariaan festivaalin tuiskeessa. Amerikkalainen dokumentaristi Barbara Trent on festivaalin Juryssa ja hänellä on mukanaan Panama Deception -elokuvastaan voittama Oscar-patsas. Saadessaan Oscarin koki hän vahvasti, että se kuuluu kaikille ihmisille - joita hän on myös elokuvissaan kuvannut ja edustanut. Niinpä Barbaran matkustaessa seuraa Oscar aina mukana. Nyt Alvaro kameroineen seuraa tätä kulkua, mikä sisältää koomisia ja kummallisia hetkiä ihmisten kohdatessa Oscarin ja Barbaran.
Alvaro Pardo ja Oscar
Pysyn lopulta aikataulussa - siis myös "toimistotöitteni" suhteen. Viimeiseksi aamuksi saan hankittua jopa mehevän kankkusen. No vastapainoksi kerkeän käymään kerran meksikolaisella kuntosalillakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti