Etnia-festivaalin kotisivut
Jälleen Turkuun. Tästä on tulossa pelottava tapa.
Etnia-festivaali keskittyy näyttämään ns. alkuperäiskulttuureihin liittyviä elokuvia, ja markkinoi nykyisin itseään ”kolmen maanosan festivaalina”. Festari on ollut olemassa jo vuodesta 2000 lähtien ja siitä vastuussa oleva Etnia ry julkaisee myös Ensimmäiset kansat –nimistä lehteä. Festivaali on pieni, mutta aktivoi kivasti ihmisiä ja nostaa esille tärkeitä teemoja. Olen täällä vieraana jo kolmatta kertaa. Aiemmat vierailut liittyivät Unelmoija ja unikansa- sekä Kuuban valloittajat –elokuviini.
Etnian julisteseinä
Näytökset tapahtuvat vanhassa ja legendaarisessa elokuvateatteri Dominossa, joka on saanut nyt nimekseen ML Media Liv Ab:n auditorio. Teatteria käytetään enää harvakseen ja laitteisto on jo vanhentunutta. Niinpä myös Dolby Digital äänijärjestelmä puuttuu teatterista. Elokuvan ääni rätisee ja paukkuu ja on tietysti liian hiljainen. Samojen ongelmien kanssa olen paininut muillakin festivaaleilla ja olen varmaan kymmenestä Pyhän kirjan varjo- näytöksestä juossut konehuoneeseen pysäyttämään elokuvaesitystä tai ainakin antamaan ohjeita äänentason tai kuvan skarppiuden suhteen.
Konehuoneen maestrona häärii täällä Reino Vahteri, joka aloitti koneenkäyttäjän työt jo 61 vuotta sitten! Sympaattinen Vahteri ilmoittaakin heti ensi alkuun olevansa nykyään puolikuuro ja puolisokea. Niinpä kuvaa skarpataan yhdessä esityksen aikana. Kaikki kuitenkin hoituu ja Vahterilla on vielä elokuva-ammattilaisen magikkaa käsissään – siksi tottuneesti kelat ja rullat kulkevat hänen käsiensä kautta.
Koneenkäyttäjä Reino Vahteri
Loppukeskustelussa alan kuulostaa omissa korvissani matkasaarnaajalta, joka toistaa aina vaan samoja mantroja ja vieläpä mahdollisimman monotonisesti. Selkäpiihini hiipii tunne, että selitykseni ja saarnani ovat samaa sekametelisoppaa illasta toiseen. Ikävää. Into ja raikkaus pitäisi aina löytää spontaanisti, neitseellisesti. Yleisöstä pitäisi hakea oikea pulssi ja heittäytyä sen kanssa samalle energiatasolle. Aina se ei ole kuitenkaan helppoa.
Etnia-festarin vetonaulana on iranilainen ohjaaja Bahman Ghobadi ja hänen elokuvansa Turtles can fly ja Half Moon. Se on hyvä veto järjestäjiltä, sillä hänen elokuvansa vetävät salit pullolleen väkeä ja saavat liikkeelle myös maahanmuuttajaväestön. Kerkeän vaihtamaan Ghobadin kanssa pari sanaa ja sovimme tapaavamme Iranissa. Teheranin uusi dokumenttielokuvafestivaali Cinema Verite lähestyy ja olen lähdössä sinne jo seuraavana tiistaina. Mutta nyt hyppään junaan ja kurvaan turvallisesti takaisin Helsinkiin. Huomenna Tampereelle, mutta puhumaan tällä kertaa eri elokuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti