Cinema Verite elokuvafestivaalin kotisivut
RYHMÄMATKAILUA HUNTUJEN TAKANA
Pyhän kirjan juliste festariteatterissa
Pyhän kirjan varjon valmistuttua en olisi voinut kuvitella, että elokuva esitettäisiin vuoden sisällä iranilaiselle yleisölle Teheranissa. Näin kuitenkin kävi ja elokuva pyörii Teheranissa Cinema Verite –festivaalilla. Yleisöä ramppaa sisään ja ulos elokuvateatterista näytöksen aikana – vaellusta jatkuu elokuvan alusta loppuun. Onneksi satakunta katsojaa istuu järkähtämättömästi paikallaan samalla kun toinen mokoma pitää liikettä yllä.
Felestine elokuvateatteri toimi Cinema Veriten keskuksena
Esityksen jälkeisessä keskustelussa nuori ohjaaja-opiskelija ponkaisee ylös, kehuu elokuvaa ja osoittaa sitten elokuvateatterin etukulmassa olevaa Iranin hengellisen johtajan ajatollah Ali Khamenein kuvaa: ”Tekisitkö myös elokuvan Iranista. Sinun pitää tehdä seuraava elokuva hänestä, meidän johtajastamme. Samanlainen elokuva kuin Pyhän kirjan varjo”. Yleisö ei yllätyksekseni protestoi rohkeaa kommenttia. Kieltäydyn kunniasta, mutta seuraavien päivien aikana myös pari muuta ihmistä toistaa pyynnön. Kuvauskohteeksi ehdotetaan myös Iranin presidenttiä Mahmoud Ahmadinejadia.
Hengellinen johtaja ajatollah Ali Khamenei valvoo festivaalijulisteita
Festivaalilla nähtävät useat länsimaisten elokuvantekijöiden teokset herättävät mielenkiintoista keskustelua paikallisten toimittajien, opiskelijoiden ja elokuvantekijöiden välillä. Iranilaiset selvästi rohkaistuvat joidenkin elokuvien tarinoista ja esimerkistä ja motivoivat omaa tekemistään niiden kautta. Se tuntuu hienolta. Olla mukana rohkaisemassa tekijöitä. Saada heiltä ja heidän ilmaisustaan – onhan iranilainen elokuva ja estetiikka kiehtovaa ja omaperäistä – ja samalla antaa ja luoda heille uskoa.
TV-haastattelu Cinema Verite-festivaalilla
Cinema Verite järjestetään toista kertaa ja se herättää kunnioitusta monella tavalla. Kansainvälinen ohjelmisto on laaja ja laadukas. Mukana on hyvä kattaus vuoden dokumenttielokuvahelmiä eri tyylilajeista ja perspektiivistä katsoen. On puolalaisen dokumenttielokuvan kattava läpileikkaus, uutta suomalaista dokumenttielokuvaa sekä tribuutit englantilaiselle Cinema Verite –tyylin uranuurtajalle Robert Leacockille, kanadalaiselle Peter Wintonickille sekä tanskalaiselle Jorgen Lethille. Vastapainona oleva iranilainen ohjelmisto on myös laaja ja monimuotoinen. Yllättävintä on kuitenkin se, että kansainvälisten elokuvien joukossa on paljon arkaluontoisia aiheita, kuten meidän elokuvamme, joiden ei uskoisi pääsevän esille rajoitteistaan tunnettuun Iraniin. Festivaalin johto on lienee tässä asiassa toiminut tasapainoilun mestarina: uskalletaan olla rohkeita ja avoimia ja samalla muistetaan kunnioittaa omia islamilaisia perinteitä ja juuria. Festivaali huomioikin islamilaisen vallankumouksen 30-vuotisjuhlan merkittävästi. Seremoniat kulkevat myös islamin oppikirjojen mukaan kansallishymneineen ja koomisine kohteliaisuuksineen. Massiivinen ohjelmisto on mahdutettu kuuden päivän ajalle viiteen eri elokuvasaliin. Väkeä näyttää riittävän, ja toimittajat parveilevat ohjaajavieraiden ympärillä, mikä on hienoa, mutta tuolle elokuvamäärälle esityspäiviä saisi olla enemmän.
Peter Wintonick ja yksi festivaalin julisteista
Iikka Vehkalahti palkintoseremoniassa
Suomalaissarjan ansiosta Suomen dokumenttikillan vuosittainen festivaalimatka suuntautuu myös Persiaan. Hyvä ja eksoottinen valinta. Kansainvälisen kilpailun tuomaristossa on myös suomalaisverta dokumenttiprojektin tuottajan Iikka Vehkalahden muodossa. Tulen samalla lennolla suomalaisryhmän kanssa Teheraniin ja majoitumme samaan hotelliin. Järjestäjät kuljettavat meitä säännöllisen päivärytmin mukaisesti elokuvateatteriin, päivittäiseen turistikohteeseen, lounaalle ja illalliselle. Sulaudumme suurempaan kansainvälisten vieraiden ryhmään. Pikku bussit puikkelehtivat Teheranin vilkkaan villissä liikenteessä kuljettaen kansainvälisten vieraiden muodostamaa ryhmää. Ihan mukavaa aikansa, mutta tietysti myös turruttavaa. Välillä olo ison ryhmän mukana liikkuessa on kuin olisi järjestetyllä pakettimatkalla Teneriffalla.
Dokumenttikillan matkanjohtaja Leena Kilpeläinen testaa huivinsa kanssa iranilaista joustavuutta
Festivaalivieraiden tehokkaat oppaat
Inka Achte ottamassa kuvaa moskeijassa
Mattokauppiaat Teheranissa
Olin kaksi vuotta aikaisemmin Teheranissa ROSHD (=kehitys) nimisellä ”opetuksellisella” festivaalilla tuomariston jäsenenä. Sen festivaalin byrokratia, ”valtion kontrolli” ja sulkeutuneisuus oli jotain aivan toista verrattuna Cinema Verite –tapahtumaan. On hienoa huomata, että rohkeiden ihmisten ansiosta, jopa ongelmallisissa ja taantumuksellisen tuntuisissa paikoissa voi pilkottaa valon ja toivon kipinöitä. Tiedonvälitys, ihmisten kohtaaminen ja mielipiteiden vaihto voi liikauttaa suuriakin asioita eteenpäin. Ei ehkä heti, mutta ainakin hitaasti ryömien. Koska länsimaiset ihmiset eivät elä ”hunnun takana” Iranin realiteetissa, on monien todennäköisesti vaikea myös ymmärtää minkälainen kulttuurillis-yhteiskunnallinen saavutus kaikessa rohkeudessaan ja laadukkuudessaan Cinema Verite –festivaali on.
Kameranainen festivaalin päättäjäisissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti